Vaikuttaa siltä, että keskustelu vihapuheesta, rasistisesta kielenkäytöstä ja ylipäätään sivistyneen käytöksen perusvaatimuksista ei ota loppuakseen. Jotkut ilmeisesti ihan oikeasti yllättyvät huomatessaan, että vitsi ja satiiri ilmaisumuotoina eivät suojaakaan kaikelta kritiikiltä ilmaisun sisältöä kohtaan. Miehenä en ymmärrä miten näin voi olla, sillä kuka tahansa sukupuoleni edustaja voi omalla vastuullaan kokeilla vitsailla naisen ulkonäöstä ja painosta, ja sitten katsoa että selviääkö tilanteesta heittämällä perään "vitsihän se oli, semmoinen aivopieru!"
Kuitenkin näyttää siltä, että kansanedustajakin luulee että "jos saa sanoa 'persu', sitten saa sanoa myös 'jutku'", tai että "jos ei saa sanoa 'kikkarapäätä kuonoon', sitten ei saa sanoa sanaa 'kikkarapää' milloinkaan missään". Koska asia siis selvästikin on joillekin edelleen epäselvä, selitettäköön tyhjentävästi mikä ei ole soveliasta kielenkäyttöä.
Epäsoveliasta ja sivistymätöntä kielenkäyttöä on joko loukkaavaksi tarkoitettu tai sellaiseksi koettu kielenkäyttö, joka on halventavaa. Kriteerit ovat siis loukkaavuus ja halventavuus, joista ensimmäisen ei tarvitse olla sekä sanojan että kuulijan kokemus. Halventavuuden sen sijaan on oltava jotenkin todettavissa.
Elokuvassa Mafiaveljet Joe Pescin esittämä hahmo tappaa miehen, joka kehottaa häntä hakemaan kengänkiillotusvehkeet. Sekä sanoja että kuulija kokivat tämän lauseen loukkaavaksi, sillä kyseinen hahmo oli nuoruudessaan kiillottanut kenkiä. Tästä ei seuraa että ylipäätään kengänkiillottamisesta puhuminen olisi aina loukkaavaa, sillä tässä tapauksessa loukkaavuus on subjektiivista. Jos joku sanoisi minulle
"menepä hakemaan kengänkiillotusvehkeet", en loukkaantuisi. En vain tajuaisi
mistä on kyse. Jos sanoja kuitenkin tarkoitti tämän loukkaavaksi ja se
voidaan tulkita halventavaksi, olisi kielenkäyttö sopimatonta riippumatta siitä ymmärränkö minä loukkauksen vai en.
Näin ollen loukkaavuudessa kyse on subjektiivisesta kontekstisista. Jos ystäväni kertoisi tykkäävänsä kynttilöiden polttamisesta, saattaisin
varoittaa häntä sanomalla "Varo ettei talosi pala". Tällöin kyse olisi
ystävällisestä varoituksesta. Jos poliisi kirjoittaisi minulle sakkoa ja
toteaisin hänelle "Varo ettei talosi pala", saisin syytteen.
Halventavuuden määrittelyssä on tärkeää se, mielletäänkö kielenkäyttö sen kohdetta alentavaksi. Esimerkiksi sanaa "neekeri" jaksetaan vieläkin puolustaa neutraalina mustaa ihmistä tarkoittavana suomen kielen sanana. Ongelma tässä tulkinnassa on se, että aikana jolloin sanaa käytettiin, "neekereihin" ei suhtauduttu neutraalisti. Tuohon aikaan ajateltiin, että ihmiskunta jakautuu biologisesti rotuihin samaan tapaan kuin vaikkapa koirat. Nykyään ymmärretään ettei näin ole, vaikka sanaa "rotu" edelleen käytetäänkin sosiaalisessa merkityksessä.
Biologisten rotujen ajateltiin olevan hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Roduilla oli omat erityispiirteensä, jotka esiintyivät yksilöiden kyvyissä ja taipumuksissa. Esimerkiksi 1960-luvun sanakirjan mukaan "neekerit ovat iloista ja rytmitajuista, mutta yksinkertaista väkeä."
Vielä vanhempieni sukupolvi lauloi lapsena virttä:
"Ei taivahassa kuolon vaaraa,
ei kyyneleitä, yötäkään”.
Näin lauloi kerran musta Saara,
pien’ neekerlapsi hyvillään.
--
Hän huokaa yhä heikommasti:
”Oi kaupunki, sä kultainen!
– Ei kuolemaa”, ja rauhaisasti
hän vaipuu kuolon unehen.
Nyt Jeesuksensa kunniaksi
hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri valkeaksi
sai mustan Saaran kokonaan.
"Musta-Saara", "neekerlapsi", siis muuttui taivaassa valkoiseksi. Aikana jolloin sanaa "neekeri" käytettiin mustista ihmisistä, sillä tarkoitettiin valkoisia ihmisiä primitiivisempiä ja huonompia afrikkalaisia. Tämän vuoksi on kerta kaikkiaan väärin väittää että sana ei olisi loukkaava.
On toki mahdollista mennä korrektiudessa liian pitkälle, esimerkiksi keskittymällä itse sanoihin niiden merkitysten sijaan. Eskimopuikot ja Neekerinsuukot ovat suhteellisen harmittomia tuotemerkkejä. Itsekin puhun edelleen Neekerinsuukoista, sillä ne olivat sen makeisen
nimi silloin kun minä niitä aloin lapsena ostaa. En kuitenkaan koe mielekkääksi
taistella puolustaakseni oikeuttani kutsua karkkia sellaisella nimellä,
joka toisille ihmisille tuo mieleen heidän esi-isiensä orjuuttamisen ja
alistamisen.
Keneltäkään ihmiseltä ei ole kysytty minkä väriseksi hän haluaa syntyä.
Poliittisen kantansa saa kuitenkin valita vapaasti. Kepulaisia ei ole
koskaan kielletty käyttämästä samoja puistonpenkkejä kuin valtaväestö,
eikä persuja ole koskaan missään päin maailmaa lailla estetty menemästä naimisiin ei-persujen kanssa.
Kyse on paitsi subjektiivisesta, myös holistisesta kontekstista. Kieli ei ole irrallaan historiasta, yhteiskunnan valta-asetelmista tai oikeudenmukaisuuden kokemuksesta. Sillä mikä on soveliasta ja mikä ei, on yhtä
paljon yhteiskunnallista merkitystä kuin säädetyillä laeilla. Mikäli jollekin on vieläkin epäselvää se, miten kieli voi olla vallankäyttöä,
loukkaavaa ja henkistä väkivaltaa, en osaa asiaa tämän paremmin
selittää.
