keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Lait ovat moraalittomia

Onko eutanasia moraalisesti oikein? Miten se eroaa abortista? Pitäisikö kummankaan olla laissa sallittua?

Uskon, että satunnaisesti valittujen sadan ihmisen otoksesta alle viisi olisi eri mieltä seuraavan väitteen kanssa: "Varkaus, murha ja raiskaus ovat moraalisesti väärin, ja niiden on oltava kiellettyjä." Olen itsekin tätä mieltä. Mutta mitä tarkoittaa kieltäminen?

Kieltojen ei tulisi olla lakeja, vaan ne tulisi muotoilla moraalisiksi ohjeiksi. Moraalisten ohjeiden on tarkoitus ennaltaehkäistä ei-toivottuja tekoja. Moraalin on oltava epämuodollista, empaattista, keskustelevaa ja ei-systemaattista. Eri olosuhteissa vallitsevat erilaiset tosiasiat, joten muodollisten sääntöjen noudattaminen ei ole moraalista, vaan tyhmää.

Kuinka moraaliset säännöt sitten voidaan laatia? Ainoa tapa on aktiivisen eettisen keskustelun ylläpitäminen. Keskustelun on ehdottomasti oltava ei-muodollista. Filosofian historiassa on paljon esimerkkejä siitä, miten verbaaliakrobatiaan yltävällä retoriikalla saadaan mustasta valkoinen ja luetaan toisten sanomisia kuin piru raamattua. Siksi muodolliset keskustelun säännöt eivät johda korkeatasoiseen eettiseen keskusteluun. On hylättävä ajatus lakeja muistuttavista moraalisäännöistä. Moraalia voidaan ylläpitää vain aktiivisella keskustelulla, jossa argumentteja ei kumota muodollisin perustein.

Esimerkiksi kuolemantuomion kannattaminen emotionaalisen "silmä silmästä, hammas hampaasta" -oikeudentajun perusteella on hyväksyttävä pätevänä argumenttina. Sen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta tällöin sitä ei tule pyrkiä kumoamaan, vaan hyväksymään se periaatteellisella tasolla. Käytännön tasolla kuolemantuomiota ei silti tarvitse panna täytäntöön, sillä siihen sisältyy sellaisia ongelmia kuin riski syyttömien tuomitsemisesta ja kysymys yksilön ja yhteisön tekemän murhan erosta (eli jos murhasta tulee tuomita kuolemaan, pitääkö kaikki murhaan osallistuneet teloittaa; tai jos syytön teloitetaan, miten se eroaa murhasta: eikö teloittajat, eli koko yhteiskunta, tulisi silloin myös teloittaa?). Tällöin olemme jälleen muodollisten sääntöjen maailmassa, ja huomaamme että niiden soveltaminen käytännössä on varsin epätoivoista.

Yksityishenkilöllä voi olla sellainen periaate, jonka mukaan kuolemantuomio olisi oikein mutta abortti sekä eutanasia väärin, eikä sitä vastaan tule väittää (joskin omat periaatteensa saa tietenkin ilmaista). Tästä ei seuraa että kenenkään moraalisten periaatteiden perusteella tulisi mitään kieltää lailla. Abortti ja eutanasia ovat tekoja joita tapahtuu joka tapauksessa, koska niin monen ihmisen mielestä niiden tekeminen ei ole epäeettistä. Ne ovat käytännössä tapahtuvia asioita, joiden salliminen on tosiasioiden tunnustamista. On käytännössä parempi tehdä ne valvotusti kuin salaa, jolloin esimerkiksi abortti on naiselle turvallisempi. Kuolemantuomio sen sijaan lähtee oletuksesta, että syytetty on sataprosenttisella varmuudella syyllinen, ja vaikka hänen tekemänsä toisen ihmisen hengen riisto on rangaistavissa, ei tekijän hengen riistäminen rangaistukseksi ole sitä. Tämä on käytännöllinen ristiriita, joka ilmenee tosimaailmassa kun siihen yritetään soveltaa teoreettisesti kehitettyä puhdasta periaatetta.

Periaatteet ylipäätään ovat mielemme laboratorio-olosuhteissa kehiteltyjä kuvitelmia, joita ei voi sovittaa yhteen todellisuuden kanssa. Siksi laissa määrättyjen rangaistusten olisi oltava käytännöllisiä, ei periaatteista johdettuja, eikä tuomitsevia ja kieltäviä. Moraali sen sijaan voi olla kieltävää, periaatteellista ja tuomitsevaa.

Hyvätkin lait ovat moraalittomia, koska ne ovat ennen tapahtumaa laadittuja ohjeita siitä miten reagoida kyseiseen tapahtumaan. Sen sijaan hyvä moraali on tulosta viisaasta harkinnasta, ei perinteistä tai periaatteista. Moraali muuttuu eri aikoina juuri siksi, että eri ajat ovat erilaisia. Fundamentalistinen kiinni pitäminen perinteistä on illuusiossa elämistä, sillä perinteidenkin merkitys muuttuu niiden kontekstin muuttuessa. Siksi moraali on luotava aina uudelleen. 

Vaihtoehto: Lakien tulisi olla kuin autistin laatimia. Autistihan ymmärtää systeemejä, ei ihmisiä. Lakien siis tulisi olla ainoastaan "kylmiä" systeemejä, jotka ennalta määräävät mitä tietystä teosta seuraa. Ne eivät voi olla kieltoja: Varkautta, murhaa tai raiskausta ei pidä kieltää rangaistuksen uhalla. Tulisi vain ennalta määrätä, miten niihin syyllistynyttä yksilöä kohdellaan. Rangaistusten on syytä olla ankaria, muttei lopullisia ja peruuttamattomia (kuten kuolemantuomio on).

Systeemi toimisi näin: Rikosten ennalta ehkäisyä varten yhteiskunnassa tulisi vallita empaattinen moraali, jota ylläpidetään jatkuvalla keskustelulla ja arvojen puntaroinnilla. Vallitsevien moraalisten arvojen rikkomisesta tulisi ensisijaisesti langettaa sosiaalinen, ei rikosoikeudellinen rangaistus. Vankilaan laitettaisiin lähinnä väkivalta-, omaisuus- ja seksuaalirikolliset. Autistisen systeemiajattelun logiikalla voidaan yhteiskunnassa vahinkoa aiheuttavat eristää siitä. Rangaistus ei siis olisi moraalinen, vaan käytännöllinen. Sen sijaan näiden rangaistujen rehabilitaation tulisi olla empaattista, ja sen tulisi olla selkeästi erillään rangaistuksesta. Vankiloissa ei siis olisi mitään sopeuttamisohjelmia, sillä empaattista yksilön tukea ei pidä liittää rangaistuksiin. Vasta kun rangaistus on suoritettu, on rangaistulle tarjottava positiivista vapautta aktiivisesti, eli mahdollisuutta palata arkeen ja sopeutua takaisin yhteiskuntaan.

Esimerkki: 1960-luvulla hipit uskoivat vapaaseen seksiin, jota konservatiivit pitivät moraalittomuutena. Hipit halusivat luoda oman vaihtoehtoisen yhteiskuntansa, jossa sosiaaliset hierarkiat ja muut konventiot on purettu. Olisiko heitä pitänyt lailla estää kokeilemasta tätä? Heidän projektillaanhan oli neljä mahdollista seurausta: 1) Se kielletään, mutta hipit toteuttavat sen silti; 2) Se kielletään eivätkä hipit toteuta sitä; 3) Sitä ei kielletä ja hipit onnistuvat toteuttamaan sen; 4) Sitä ei kielletä ja hipit epäonnistuvat sen toteuttamisessa. Näistä vaihtoehdoista neljäs toteutui. Esimerkki osoittaa, että kestävä moraali koetellaan käytännössä. Jos se ei kestä käytäntöä, sitten se ei ole käytännöllinen. Silti vapaata rakkautta tai mitä tahansa muuta ideaalia, vaikka kristillisiä perhearvoja, voi pitää periaatteina. Jos siltä tuntuu.

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus.

    En tiedä, olisiko kovinkaan kaukonäköistä, jos vankiloissa ei olisi sopeuttamisohjelmia. Suomessa useimmat rikokset kuitenkin ovat seurausta yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä ja/tai päihteiden käytöstä ja niitä voitaisiin ennaltaehkäistä nimenomaan sopeuttamalla - toki sen pitäisi tapahtua mieluumin ennaltaehkäisevästi.

    En tiedä myöskään koskettaisiko tuollainen empaattinen moraali ja arvojen puntarointi niitä, jotka kokevat syrjäytyneensä yhteiskunnasta. Rikoksia pitäisi ennaltaehkäistä nimenomaan puuttumalla syrjääntymiseen.

    Toisaalta kaikki rikostentekijät eivät ole syrjätyneitä päihteidenkäyttäjiä. Vähentäisikö empaattinen moraali esim. talousrikoksia? Paha sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Huomaa, että esitin sopeuttamisohjelmien selkeää erottamista vankiloista siksi, ettei empatiaa sekoiteta rangaistukseen. En siis ehdottanut sopeuttamisohjelmien lakkauttamista.

      Kirjoituksesta jäi pois tietyt määritelmät. Positiivinen/negatiivinen vapaus on Isaiah Berlinin jaottelu. Positiivinen on vapautta johonkin, esim. terveydenhuoltoon, koulunkäyntiin, työhön tms. Negatiivinen vapaus on vapautta jostakin; sorrosta, pakkovallasta, kielloista jne.

      "E-S -teorian" mukaan naisilla on useammin empaattiset aivot, miehillä systeemiset. Teorian mukaan autismi voi olla miesaivojen ääri-ilmentymä.

      Ehdotin siis lakien ja moraalin erottamista toisistaan siten, että lait koskisivat vain negatiivista vapautta; kieltoja, pakkoja. Positiivista vapautta, kuten hyvinvointivaltion palveluita, säätelisi empaattinen moraali, joka ei lain tapaan voi olla muuttumaton, vaan jota tulee aktiivisesti ylläpitää keskustelulla. Muuten voi käydä niin, että yhteiskunnan moraali muuttuu, mutta lainsäädäntö on ristiriidassa sen kanssa. Käänteisesti kävi esim. kieltolain tapauksessa.

      Luulen että talousrikoksiin syyllistyy useimmin "miesaivot", jotka näkevät systeemin eivätkä koe empatiaa. Heidän näkökulmastaan vain laissa säädetyillä rangaistuksilla ja kiinnijäämisen riskillä on merkitystä sen suhteen, kannattaako rikos vai ei. Heitä onkin syytä rangaista.

      Syrjäytyneitä sen sijaan tulee auttaa positiivisen vapauden ja empatian hengessä, koska se on moraalisesti oikein, ei siksi että siitä säädetään lailla. Auttaja voi silti olla yhteiskunta ja rahoitus julkista.

      Joku voi kysyä miten yhteiskunta voi järjestelmällisesti toteuttaa hyvinvointipalveluitaan ilman lainsäädäntöä. Tällaisen ajattelun vuoksi meillä(kin) on säädetty laki liiankin monesta asiasta. Ja lakien noudattaminen ei ole moraalista, koska silloin ei joudu puntaroimaan oikean ja väärän välillä. Säännöthän ovat niitä varten joiden ei uskota muuten tekevän oikein.

      Poista