Kuinka pyydystää taivaanvuohia

William Shakespearen teoksissa on säilynyt kirjallisessa muodossa lukuisia englannin kielen hienouksia, jotka elävät vieläkin puheessa. Romeossa ja Juliassa esiintyy ilmaisu, jolle en tiedä muuta suomenkielistä vastinetta kuin "hölmön homma": wild-goose chase. Se tarkoittaa turhaa, päämäärätöntä tehtävää. Sen eräs muoto on kepponen nimeltä snipe hunt. Siinä hyväuskoisia ulkopaikkakuntalaisia opastetaan metsästämään taivaanvuohia mielikuvituksellisin tavoin. Nuo metsästystavat kuitenkin ovat nöryyttäviä ja niiden tarkoitus on saattaa niitä noudattava amatöörimetsästäjä naurunalaiseksi.

Työministeri Lauri Ihalainen on huolissaan "kauhean ronkeleista" nuorista, jotka eivät työllisty kun eivät suostu ottamaan mitä tahansa työtä vastaan. "Nuorisotyöttömyys on nyt kova. Työttömänä on 70 000 pelkän peruskoulun varassa olevaa työnhakijaa. Työn ja koulutuksen ulkopuolella arvioidaan olevan 35 000 nuorta." Onko todella niin, että syy 70 000 ihmisen työttömyydelle on se, että heille ei kelpaa työstä saatava palkka?

Oletetaan, että työnhaussaan onnistuisi vaikkapa 10% työttömistä vuodessa. Loput 90% joko yrittävät parhaansa mukaan saada mitä tahansa työtä, tai sitten keskittyvät oman alansa koulutusta vastaavien töiden hakemiseen - tai sitten passivoituvat täysin, eivätkä enää edes yritä. Viimeksi mainittuja aletaan nimitellä syrjäytyneiksi ja leimata ongelmaksi.

Suomessa on yli 200 000 työtöntä. Heille kaikille ei ole työpaikkoja. He eivät kaikki voi matemaattis-loogisen johdonmukaisuuden nimissä saada töitä, kun ei niitä ole.

Kun heille sanotaan "Menkää töihin"; "Ottakaa vastaan mitä tahansa työtä"; "Paskatöitä ei olekaan"; "Jos olet työtön, työtäsi on töiden hankkiminen", luodaan tilanne, jossa vain murto-osalla on mahdollista oikeasti työllistyä ja loput kokevat epäonnistuvansa päivästä toiseen.
 
Töitä aktiivisesti hakevat metsästävät taivaanvuohia. He uskovat työssäkäyvien ihmisten neuvoja, patistelua, "kannustusta" ja vinkkejä. "Kannattaa vain sitkeästi yrittää!" Tilanne on sama, kuin jos osa ihmisistä pääsisi sisälle lämpimään tupaan, mutta jättäisivät toiset ulos pakkaseen ja alkaisivat sitten huudella ikkunasta: "Hypelkää, niin pysytte lämpiminä!" Ja ulkona värjöttelevät vieläpä luulisivat että näin tekemällä joskus vielä pääsee sisälle varpaita sulattelemaan. Niin, missä kulkee raja, jonka ylittämisen jälkeen hölmön homma näyttäytyy sellaisena hölmölle itselleenkin?

Kilpailu on määritelmällisesti paremmuusjärjestykseen rankkaamisen tapa. Sen luonteeseen kuuluu kannustaa kaikkia kuin he voisivat voittaa, jotta he yrittäisivät tosissaan. Yhdestä tai muutamasta tulee voittajia, ja he saavat kokea onnistumisen tunteen. Häviäjät ovat enemmistössä, joka ei sitä koe.

Kilpailu, jossa määritelmällisesti kaikki eivät voi voittaa, ja jossa panoksena on toimeentulo, yhteisön arvostus ja yksilön itsekunnioitus, ei vähempää kuin hänen elämänsä, on sadistinen. Kaikkein sadistisimpia ovat ne, jotka haluavat "kannustaa" töihin leikkaamalla työttömyysturvaa ja toimeentulotukea tai muuttaa ne vastikkeellisiksi: siis surkeaksi palkaksi.

Kilpailu työpaikoista ei ole työttömien oman edun mukaista. Työttömyyden syy ei ole se, etteivät työttömät olisi työmarkkinoilla tosissaan, tai ettei heille kelpaisi työstä saatava palkka. Näyttäkää minulle työtön, joka kieltäytyy vakituisesta työpaikasta josta saisi 1500€/kk, niin minä järjestän teille työttömän jolle tuo työ kelpaa.

Tällaisia unelmatöitä ei kuitenkaan ole. On osa- ja määräaikaisuuksia, yksittäisiä pätkiä, jotka vain vaikeuttavat Kelaa vastaan käytävää byrokraattista kaavakesotaa; on surkeita palkkoja, jotka eivät tukien leikkaamisen myötä edes nosta tuloja, vaan voivat jopa pienentää niitä; on harjoittelujaksoja, jotka vastaavat työssäkäymistä muuten paitsi palkan osalta, ja jotka eivät johda työpaikkaan. Jos jotkut kieltäytyvätkin näistä, niin vaatii melko härskiä asennetta 10 000 euroa kuussa tienaavalta ministeriltä haukkua heitä nirsoiksi.

Vaihtoehto: Ei enää keskitytä luomaan kannustimia työttömille hakea työpaikkoja joita ei olekaan. Keskitytään luomaan työnantajille keppejä ja porkkanoita työpaikkojen luomiseksi. Jos valtion velvollisuus olisi joko järjestää kaikille töitä, tai maksaa kaikille alle 1500€/kk tienaaville siitä vajaaksi jäävä osuus, olisi silläkin kannustin luoda sellaisia työpaikkoja jotka hyödyttävät koko yhteiskuntaa. Tai vaikka suojatyöpaikkoja, jotka eivät ole varsinaisesti tarpeellisia, mutta pitävät kaikki mukana työssäkäyvässä yhteiskunnassa. Väitän, että on pitkällä aikavälillä halvempaa pitää juoppoa kunnan urheilukentällä huoltomiehenä (vaikka hän tekisikin työnsä huonosti), kuin pitää häntä työttömänä alkoholistina ja sosiaalitoimen asiakkaana.